25.3.1985

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

Höyryvarustin Oy on kertonut rakennuttaneensa vuosien 1979 -1980 aikana teollisuushallin tontille n:o 1 Espoon kaupungin Olarinluoman kaupunginosan korttelissa n:o 22005. Rakennusinsinööri A oli sitoutunut suorittamaan hallin rakennesuunnittelun 8.000 markan kiinteästä kokonaishinnasta ja oli myös laatinut suunnitelmat. Rakennustyön aikana olivat pääurakoitsija ja rakennuttaja kuitenkin huomanneet suunnitelmissa virheellisyyksiä ja puutteita. Rakennusvalvontavirasto oli edellyttänyt suunnitelmien perinpohjaista tarkastamista ja korjaamista siten, että ne olivat normien ja viranomaisten ohjeiden mukaisia ja muodostivat hyväksyttävän rakenteellisen kokonaisuuden. Paikalla valetun osan suunnitelma oli sisältänyt normaalista rakennesuunnittelusta perustelemattomasti poikkeavia ratkaisuja siinä määrin, että rakennus tämän suunnitelman mukaisesti toteutettuna olisi ollut kelvoton ajateltuun tarkoitukseen ja mahdollisesti muodostunut uhkaksi käyttäjälleen. Osa elementtipiirustuksista oli puuttunut ja tehdyissäkin piirustuksissa oli ollut merkittäviä virheitä ja puutteita. Elementtisuunnitteluun oleellisena osana kuuluva elementtien kiinnityssuunnittelu oli puuttunut käytännöllisesti katsoen kokonaan.

Suunnitelmien kelvottoman laatimisen johdosta oli yhtiölle syntynyt vahinkoa seuraavasti:

1) Rakennesuunnitelmat jouduttiin teettämään kokonaan uudestaan, mistä yhtiö oli maksanut palkkioksi Insinööritoimisto E Oy:lle 40.000 markkaa.

2) Sovintoneuvottelujen jälkeen yhtiö oli joutunut maksamaan pääurakoitsijalle Rakennusyhtymä M Oy:lle rakennesuunnitelmien muuttumisesta aiheutuneista lisä- ja muutostöistä 202.060 markkaa.

3) Sovintoneuvotteluihin osallistumisesta ja lausunnoista yhtiö oli maksanut sitä avustaneelle Asianajotoimisto R -nimiselle avoimelle yhtiölle 6.888 markkaa.

4) A:lle yhtiö oli ehtinyt maksaa palkkiota 6.924 markkaa.

5) Suunnitelmien muuttumisen johdosta oli rakennuksen valmistuminen myöhästynyt noin puoli vuotta, miltä ajalta yhtiö oli maksanut vuokraa entisistä tiloistaan.

6) Yhtiön johto oli joutunut käymään lukuisia neuvotteluja asian johdosta ja käyttänyt muutoinkin huomattavasti aikaa asian selvittelyyn.

Koska yhtiön taloudellinen menetys oli johtunut A:n huonosti suorittamasta suunnittelutehtävästä, yhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvauksena 230.000 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Vastaus

A on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä sekä yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. A on todennut, että Espoon rakennusvalvontavirasto oli hyväksynyt suunnitelmat paikalla ennen keskeytystä jo toteutettujen rakennelmien osalta. Suunnitelmat olivat sisältäneet täysin normaaleja rakennuskäytännössä ja nimenomaan elementtihalleissa käytettyjä ratkaisuja. A on kuitenkin myöntänyt, että Höyryvarustin Oy:n kiireen takia oli syntynyt eräiden sokkelielementtien osalta mittavirheitä, jotka hän oli kuitenkin tarjoutunut välittömästi korjaamaan. Virheet havaittuaan Höyryvarustin Oy ei kuitenkaan ollut suostunut jatkamaan toimeksiantoa, vaan oli vaihtanut rakennuksen suunnittelijaa. Insinööritoimisto E Oy:n suunnitelmat olivat poikenneet ratkaisevasti A:n suunnitelmista. Rakennuttajalle ei olisi aiheutunut huomattavia lisäkustannuksia, mikäli rakennushanke olisi toteutettu A:n alkuperäisten suunnitelmien pohjalta niissä esiintyneet pienehköt virheet korjaten. A on katsonut, ettei hän ollut vastuussa miltään osin niistä kustannuksista, jotka olivat aiheutuneet siitä, että rakennuttaja oli toteuttanut rakennushankkeen täysin uudelta pohjalta, antamatta hänelle mahdollisuutta korjata suunnitelmissa ilmenneitä kokonaisuuden kannalta vähäisiä puutteellisuuksia. Korvattaviksi vaadituista vahinkoeristä A on kuitenkin myöntänyt maksetuiksi omasta palkkiostaan 6.924 markkaa, johon hän on katsonut korvausvastuunsa joka tapauksessa rajoittuvan, Insinööritoimisto E Oy:n suunnittelupalkkion 40.000 markkaa ja Rakennusyhtymä M Oy:lle lisä- ja muutostöistä maksetun korvauksen 202.060 markkaa.

Raastuvanoikeuden päätös 25.5.1981

Höyryvarustin Oy:n 19.2.1979 tekemän tarjouspyynnön perusteella A oli 21.2.1979 tarjoutunut suorittamaan yhtiön Espoon kaupungin Olarinluoman kaupunginosan korttelin n:o 2205 tontille n:o 1 rakennettavan teollisuushallin rakennesuunnittelun kiinteään 8.000 markan kokonaishintaan. Hintaan oli sisältynyt rakennepiirustusten ja laskelmien sekä elementtipiirustusten laatiminen, suunnitelmien vahvistuttaminen rakennustarkastusvirastossa sekä osallistuminen neljään työmaakokoukseen. Höyryvarustin Oy oli hyväksynyt A:n tarjouksen ja suorittanut hänelle myöhemmin kokonaishinnasta 6.924 markkaa.

A:n laatimien suunnitelmien mukaiset rakennustyöt oli aloitettu kesällä 1979 ennen rakennustyömaiden lomia ja töitä oli jatkettu lomien jälkeen. Tällöin oli todettu perus- ja sokkelipalkeissa mitoitusvirheitä niin, että palkit eivät olleet ylettyneet paaluanturoiden tuille anturoiden ollessa alamittaiset ja sokkelipalkkien tukipintojen riittämättömät. Rakennustyöt oli aloitettu hyväksyttyjen piirustusten mukaisesti, mutta työn edistyessä rakennustyömaalle ei ollut saatu hyväksyttyjä lisäpiirustuksia, mikä olisi ollut työn jatkamisen edellytys. Havaittujen virheiden korjaamiseksi A ei ollut myöskään toimittanut työmaalle rakennustarkastusviranomaisten hyväksymiä korjaussuunnitelmia.

Suunnitelmissa todettujen virheiden ja hyväksyttyjen virheiden ja hyväksyttyjen suunnitelmien puuttumisen vuoksi oli Höyryvarustin Oy syys-lokakuussa 1979 vaihtanut suunnittelijaa antaen tehtävän Insinööritoimisto E Oy:lle. Uusien suunnitelmien ja jo tehtyjen rakennelmien korjaussuunnitelmien laatimisesta oli Höyryvarustin Oy suorittanut Insinööritoimisto E Oy:lle palkkiona 40.000 markkaa. Uusien suunnitelmien ja jo tehtyjen rakennustöiden korjausten vuoksi Höyryvarustin Oy oli suorittanut rakennuksen pääurakoitsijalle Rakennusyhtymä M Oy:lle alkuperäisen urakkahinnan lisäksi 202.060 markkaa. Oikeudessa todistajina kuultujen X:n ja Y:n arvioiden mukaan alkuperäinen urakkahinta olisi ollut 35.000-50.000 markkaa korkeampi, jos urakkahintaa laskettaessa olisi ollut käytettävissä hyväksyttävät piirustukset ja suunnitelmat.

Rakennuksen alkuperäinen valmistumisaika oli ollut 1.4.1980. Rakennus oli valmistunut rakennusteknisten töiden osalta 25.4.1980 ja LVI- ja sähkötöiden osalta toukokuussa 1980. Työ oli viivästynyt osaksi töiden pysähdyttyä suunnitelmien puuttumisen ja muuttumisen vuoksi joksikin aikaa lokakuussa 1979 ja osaksi kevättalvella 1980 olleen putkialan työntekijöiden lakon vuoksi.

Höyryvarustin Oy oli suorittanut Asianajotoimisto R -nimiselle avoimelle yhtiölle asiaan liittyvistä neuvotteluista ja selvityksistä yhteensä 6.888 markkaa.

A:n laatimien suunnitelmien virheellisyydestä ja suunnitelmien laatimatta jättämisestä oli Höyryvarustin Oy:lle syntynyt vahinkoa. Raastuvanoikeudelle ei ollut esitetty selvitystä siitä, mikä osa A:n saamasta suunnittelupalkkiosta oli palkkiota hänen laatimistaan hyväksytyistä ja rakentamisessa käytetyistä piirustuksista. Selvitys puuttui myös siitä, mikä osa Höyryvarustin Oy:n Insinööritoimisto E Oy:lle maksamasta palkkiosta oli korjaussuunnitelmien osuutta ja mikä osa suunnitelmien loppuun saattamisen osuutta. Raastuvanoikeus on katsonut, ettei A ollut velvollinen palauttamaan vahingonkorvauksen muodossa sitä osaa saamastaan palkkiosta, joka koski hänen laatimiaan hyväksyttyjä piirustuksia. A ei myöskään ollut velvollinen suorittamaan Höyryvarustin Oy:lle vahingonkorvauksena sitä osaa Insinööritoimisto E Oy:n palkkiosta, joka koski suunnitelmien loppuun saattamista. Koska A:n Höyryvarustin Oy:lle aiheuttaman vahingon määrästä ei ollut saatavissa tarkkaa näyttöä, raastuvanoikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla harkinnut vahingon määräksi 150.000 markkaa.

Ottaen huomioon A:n suunnittelutehtävästä saama palkkio, jota ei ollut pidettävä vahingonkorvauksen ylärajana, verrattuna syntyneen vahingon määrään, kantajan ja vastaajan taloudelliset olosuhteet ja ettei A ollut tahallisesti aiheuttanut syntynyttä vahinkoa, raastuvanoikeus on katsonut, että vahingonkorvauksen tuomitseminen täysimääräisesti muodostuisi A:lle kohtuuttoman raskaaksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädettyä kohtuullistamisperiaatetta soveltaen harkinnut kohtuulliseksi alentaa A:n maksettavaksi määrättyä vahingonkorvausta.

Raastuvanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Höyryvarustin Oy:lle vahingonkorvauksena 100.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 9.3.1981 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.065 markkaa. Muut asiassa tehdyt vaatimukset raastuvanoikeus on hylännyt.

Muutoksenhakemukset hovioikeudessa

Höyryvarustin Oy on kertonut, että yhtiö oli maksanut A:n sijaan rakennesuunnittelijaksi tulleelle Insinööritoimisto E Oy:lle 40.000 markkaa. Kun tähän lisättiin A:lle maksettu palkkio 6.924 markkaa ja vähennettiin A:n sopimuksen mukainen palkkio 8.000 markkaa, saatiin tulokseksi yhtiölle aiheutunut vahinko 38.924 markkaa. Pääurakoitsijan Rakennusyhtymä M Oy:n vahinko oli yhteensä 275.588 markkaa. Sopimusneuvotteluiden jälkeen pääurakoitsija oli kuitenkin luopunut työn keskeytymisestä aiheutuneiden kustannusten korvausvaatimuksesta määrältään 73.528 markkaa. Tämän jälkeen Höyryvarustin Oy oli suorittanut Rakennusyhtymä M Oy:lle rakennesuunnitelmien muuttumisesta aiheutuneista lisä- ja muutostöistä 202.060 markkaa. Tähän määrään sisältyi noin 40.000 markkaa materiaalikustannuksia, jotka olisi pitänyt sisällyttää jo alkuperäiseen urakkahintaan mutta joita puutteellisten rakennepiirustusten vuoksi ei ollut siinä otettu huomioon. Pääurakoitsijan korvausvaatimuksen alentuminen oli johtunut osittain Asianajotoimisto R:n lausunnoista ja neuvotteluista, joista johtuvan asianajotoimistolle maksetun laskun määrän 6.888 markkaa A oli velvollinen korvaamaan Höyryvarustin Oy:lle. Rakennuksen valmistuminen oli viivästynyt, minkä vuoksi yhtiön oli pitänyt maksaa entisistä tiloistaan yhden kuukauden vuokra 6.472 markkaa. Höyryvarustin Oy:n asiassa käyminen lukuisten neuvotteluiden kohtuullinen korvaus oli ainakin 5.000 markkaa. Edellä kerrotun perusteella Höyryvarustin Oy on vaatinut, että A:n yhtiölle maksettavan vahingonkorvauksen määrä korotetaan 220.000 markaksi ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa.

A on vaatinut, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään ja hänen kulunsa jutussa korvataan.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 14.12.1983

Hovioikeus on lausunut, että Höyryvarustin Oy ei ollut yrittänyt tarkemmin esittää näyttöä sille A:n menettelystä koituneen vahingon laadusta ja määrästä, vaikka sanotunlaista näyttöä oli katsottava olleen hankittavissa. Sen vuoksi ja koskei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:ssä oleva säännös vahingon määrän arvioimisesta siten ollut sovellettavissa, hovioikeus on katsonut vahingon määräksi ainoastaan A:n myöntämät 6.924 markkaa. Tämän vuoksi hovioikeus on alentanut A:n Höyryvarustin Oy:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 6.924 markkaan raastuvanoikeuden määräämine korkoineen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös jäi voimaan. Asian laadun vuoksi A sai pitää kulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Perustelut

Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että Höyryvarustin Oy ja A ovat tehneet raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun sopimuksen rakennesuunnittelusta ja että A on raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin laiminlyönyt sopimuksen täyttämisen.

A:n virheellisestä ja puutteellisesta suorituksesta on Höyryvarustin Oy:lle aiheutunut yhtiön hovioikeudelle erittelemä 220.000 markan vahinko. Tähän Korkein oikeus on päätynyt esitetyn näytön perusteella ja koska Höyryvarustin Oy on jutussa vaatinut ylimääräisistä vuokrakustannuksistaan korvausta vain siltä osin kuin ne Korkeimman oikeuden arvion mukaan ovat johtuneet A:n sopimusrikkomuksesta, eikä A ole saattanut todennäköiseksi, että yhtiön urakoitsijalle maksama 202.060 markan lisäkorvaus johtuisi muista kuin A:nn tekeminen rakennesuunnitelmien virheiden ja puutteellisuuksien korjaamiseksi välttämättömistä lisä- ja muutostöistä.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevää kohtuusharkintaa noudattaen Korkein oikeus raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla sovittelee vahingonkorvausta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A velvoitetaan maksamaan Höyryvarustin Oy:lle vahingonkorvauksena 120.000 markkaa vaadittuine viiden prosentin korkoineen 9.3.1981 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.065 markkaa.